Unelmia vai toimistohommia

"One day you'll leave this world behind, 

so live a life you will remember. "

Niin osuvasti lauletaan yhden suosikkiartistini Aviciin kappaleessa The Nights. Kuten edellisessä postauksessa pohdinkin, niin olen viime aikoina kamppaillut sen kanssa, mitä aion tulevaisuudessa tehdä. On niin ristiriitaista, että toisaalta pidän nykyisestä työstäni, mutta se ei tuota minulle enää sellaista onnellisuutta ja iloa kuten ennen. Jotkut päivät ovat hyviä, mutta pääosin nykyinen työ aiheuttaa stressiä ja välillä jopa ahdistusta. Melkein kymmenen vuotta samalla työnantajalla ja koen, että olen siinä pisteessä mihin pystyn pääsemään tässä työssä. Haluanko tehdä tätä samaa seuraavat kymmenen vuotta? En ole enää varma. Muuttuva maailma, muuttuva ala, nopeasti kasvanut yritys, koronavuosi ja taloudellinen paine. Siinä on ollut käsittelemistä viime aikoina työrintamalla. En ole enää varma vastaavatko minun henkilökohtaiset arvoni sitä, mitä työssäni tänäpäivänä vaaditaan.

Kuten yllä olevissa lyriikanpätkissä sanotaan: joku päivä jätät tämän maailman taaksesi, joten elä elämä, jonka muistat. Ajattelen sen niin, että jokaisen meistä tulisi elää täällä sellainen elämä, mitä voi kiikkustuolissa muistella hymyssäsuin. Ei niin, että kadut ja olet katkera siitä, kun jäit esimerkiksi väärään parisuhteeseen tai väärään työhön junnaamaan. Ei pitäisi elää niin, että riskeeraa oman onnellisuuden ja hyvinvoinnin  esimerkiksi hukuttamalla parhaat vuotensa vain töihin. Kuten sanottu, olen itse havahtunut tähän viime päivinä.

Haluanko siis tehdä näitä ns. toimistohommia vai elää unelmaani? Kokeilla jotain muuta? Entä jos en ole vielä kolmekymppisenäkään täysin varma, mikä se unelmani on? Varma olen siitä, että nykyinen työni ja sen tuoma varjostus jaksamiseen vapaa-aikana ei ole se, mistä unelmoin. 

Unelmat voivat olla monenlaisia. Jotkut unelmoivat matkustelusta, jotkut perheestä, jotkut omasta kodista. Minä unelmoin siitä, että rohkenisin jättää nykyisen työni ja hypätä vaihteeksi johonkin uuteen ja tuntemattomaan. Toinen vaihtoehto olisi se, että nykyisessä työssäni tapahtuisi jokin radikaali muutos, joka mahdollistaisi inhimilliset työtunnit ja työssäjaksamisen. Unelmoin siitä, että työpäivän jälkeen minulla olisi perheelleni ja läheisilleni enemmän annettavaa. Unelmoin siitä, että jaksaisin pitää itsestäni parempaa huolta sekä henkisesti että fyysisesti. Ja kyllä, unelmoin myös siitä, että tämä pandemia hellittää ja pääsisin matkustamaan ulkomaille edes hetkeksi. Haluaisin niin kovasti taas tutustumaan erilaiseen kulttuuriin, rentoutumaan ja unohtamaan hetkeksi kiristävän stressin. Haluan kävellä merenrannalla ja tuntea lämpimän hiekan varpaissa. Haluan kokea taas sen tunteen, että minulta ei sillä hetkellä vaadita mitään eikä minun tarvitse kiirehtiä mihinkään.

Vaikka arkena tuleekin painettua pitkää päivää näissä toimistohommissa, on silti hyvä pitää takataskussa pari unelmaa. Unelmoipa sitten mistä tahansa, on jokaisella hyvä olla jotain sellaista, mitä kohti tahtoo elämässään pyrkiä. Minun kohdalla taitaa tiivistetysti unelmana olla onnellisuus, ja se pitää toki sisällään monta eri seikkaa. Mistä sinä unelmoit?