Askel eteenpäin
On kulunut hetki aikaa siitä, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Kevään teksteissä kerroinkin siitä, miten kävin jatkuvasti kamppailua työelämän ja oman elämän kanssa. Henkilökohtaiset arvoni ja työpaikkani arvot eivät enää kohdanneet lainkaan. Koin jatkuvaa väsymystä ja ahdistusta töiden takia, koska en pystynyt tekemään bisnestä toisten kustannuksella. Tämä johti siihen, että painoin itse pitkää päivää, jätin lomia pitämättä ja annoin kaikkeni, jotta muut eivät joutuisi venymään äärirajoille. Se johti lopulta siihen, etten enää tunnistanut itseäni. Koska olin kiintynyt työpaikkani ihmisiin, en pystynyt lähtemään työstäni. Koin, että vastuuhenkilönä tuotan pettymyksen työyhteisöille, jos lähden. Ajattelin, että he pitävät minua luovuttajana. Ajattelin, että kollegat pitävät minua heikkona. Ajattelin, että en koskaan tule löytämään uutta työyhteisöä, jossa voin olla oma itseni. Samaan aikaan huomasin, että olin kadottanut osan itsestäni. Olin väsynyt, ahdistunut ja peloissani. En os...