Mitähän sitä tekisi isona?

Muistan, että lapsena ensimmäinen ajatus siitä, mikä minusta tulee isona, oli eläinlääkäri. Olen aina rakastanut eläimiä ja lempiohjelmiin kuului mm. avara luonto (tai mikä vaan ohjelma, missä pääosa oli eläimillä). Myöhemmin halusin olla opettaja, mutta aikuisena sekin lopulta muuttui. Kouluttauduin  korkeakoulussa sosiaalialalle ja sain omalta alaltani töitä heti valmistumisen aikoihin. Koin ja koen edelleen, että haluan tehdä töitä ihmisten parissa. Nykyinen ammattini ja työn ohella käymäni lisäkoulutukset antaisivat valmiuksia toimia monessa sosiaalialan ammatissa, mutta olen tehnyt nykyistä työtäni niin kauan, että työpaikan vaihtaminen tuntuisi pelottavalta.

Tällä viikolla oli erityisen raskas viikko töiden osalta. Kamala paine tuloksesta, tavotteisiin pääsemisestä ja jatkuva epäonnistumisen pelko. Olen viime aikoina miettinyt tosi paljon, mitä haluaisin tehdä työkseni. Onko nykyinen työ enää sellainen, joka saa minut onnelliseksi? Haluanko miettiä illat töitä ja tasapainoilla joka päivä laadun ja tuloksen rajamailla? Näiden ajatusten parissa olen ollut viimeisen vuoden.

Vietän töissä suurimman osan ajasta, kuten varmasti moni muukin. Päivät menee töiden parissa usein iltaan saakka ja vapaa-aika jää nopeasti kuluvien myöhäisiltojen ja viikonloppujen varaan, jotka myös kuluvat kuin hujauksessa. Yhä useammin huomaan ajattelevani töitä myös vapaa-ajalla, koska stressi ja paine on kovat. Olen aina ollut tunnollinen niin töissä kuin koulussakin ja haluan tehdä työni hyvin. Haluan, että työyhteisöissä, joista olen vastuussa, on kaikilla hyvä olla. Kuitenkin taloudellinen paine, joka tulee ylempää, ei enää vastaa sitä laatua mitä itse haluaisin töissä toteuttaa. Työyhteisöt, joiden parissa työskentelen, ovat täynnä ihania ihmisiä. En silti enää pysty allekirjoittamaan niitä ylempää tulevia päätöksiä, joiden raameissa minun on hoidettava oma työni. 

Mitenhän moni on vielä aikuisiällä tehnyt esimerkiksi täyskäännöksen työelämässä? Luulen, että aika moni. Mutta entä jos en tiedä tarkalleen, mitä haluaisin tehdä? Mikä työ lopulta auttaisi siinä, että kokisin olevani onnellinen? Luulen, että sellainen, missä voiton tavoittelu ei olisi niin suurta kuin nykyisessä työssä. Olisi mukavaa kuulla ja keskustella muiden kanssa, jotka ovat päätyneet vaihtamaan joko pitkäaikaisesta työpaikasta uuteen, mutta ehkäpä jollain tapaa kevyempään työhön. Tai kuulla kokemuksia kokonaan alaa vaihtaneista aikuisista. Koulun penkille palaaminen tuntuu vieraalta, joten olisi ihanaa löytää nykyistä koulutusta vastaava kaikinpuolin mielekäs työ. Toki eihän opiskelukaan ole poissuljettu. Koen välillä ahdistusta myös siitä, että aika kulkee niin nopeasti, että ehdin vanhentua totaalisesti ennen kuin päätän mikä minusta oikeasti isona tulee.

Tällä hetkellä tuntuu, että muutosta työrintamalla on tehtävä, jotta minulla pysyy pää kasassa ja pystyn etenemään tavoitteessani olla oikeasti onnellinen. Työ on niin iso osa elämää, että siellä viihtyminen ja työn mielekkyys on todella tärkeää. Myös pieni irtiotto arjesta tekisi varmasti hyvää. Jos pääsisi edes pienelle ulkomaanreissulle pois arjen pyörityksestä, saattaisi jaksaminen ja mieli töissäkin olla parempana. Myös hotelliviikonloppu kotisuomessa, vähän kauempana kotoa tekisi tosi hyvää. Kaiholla olen katsellut viime viikot reissukuvia niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Heti kunhan vallitseva maailmantilanne helpottaa lähden kyllä reissuun samantien. Reissussa saa rentouduttua ihan eri tavalla verrattuna kotona lomailuun. Kyllä tekisi hyvää kippistellä hotellissa, mutta katsotaan sitä taas sitten, kun on sille sopiva aika.

Onneksi nyt alkaa viikonloppu ja aivot sekä keho saa hetken levähtää. Ulkona on ihana keväinen sää, joten metsälenkki koirien kanssa piristää mieltä varmasti. Taidan myös syödä purnukan jätskiä tänä viikonloppuna, ihan vaan kevään kunniaksi. Se jos mikä piristää mieltä!